KOITSANLAHDEN HOVIN

PERINNEYMRÄRISTÖTALKOOT

järjestetään la.7.8.2010 klo.10-17. Talkoiden jälkeen ruokailu.

Haravoidaan niitetyt alueet, omat haravat mukaan.

Homma on leppoisaa puuhastelua.

Talkoot järjestää Laatokan-Karjalan luonnonystävät ry ja Koitsanlahden kyläyhdistys.

Myös kesäasukkaat, tervetuloa!

Lisätietoja saat: rainer.rajakallio@pp.inet.fi

Tietoa Hovista ja Koitsanlahdesta "http://www.parikkala.fi/", etusivun oikeasta reunasta alaosasta "Parikkalan kylät" ja aukeavalta sivulta vasemmasta reunasta "Koitsanlahti".

Ajo-ohje: Koitsanlahti on Simpeleen ja Parikkalan välissä. Koitsanlahden peltoaukeiden jälkeen (etelästä tultaessa) on viitta Koitsanlahden Hovi vasemmalle. Tietä ajetaan kunnes näkyy iso, yksikerroksinen keltainen rakennus. Autot voi jättää Hovin pihaan, jossa jaetaan tehtävät.

Kansalaisen karttapaikan linkki Hovintien ja Kuutostien risteys: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Koitsanlahden+risteys&srs=EPSG%3A3067&y=6817866&x=630901&lang=fi

Amiraali ja kukkakärpänen purtojuuren kukalla

Purtojuuren lehtiä

Ruusuruohon lehtiä

Jos löydät vaikka neliön ketoneilikkakasvuston, ilmoita siitä email: rainer.rajakallio@pp.inet.fi. Kuvaa lyhyesti esiintymän ominaisuuksia ja tarkka paikka, niin että sen voi jäljittää.

Pari kuvaa

Osa isommasta kasvustosta

Lähikuvassa ketoneilikka

Laatokan-Karjalan Luonnonystävien Perinnebiotooppien pelastusohjelma-hanke järjestää Parikkalan Koitsanlahden Hovin alueelle niitty- ja ketokasviretken su. 19.7.2009 alkaen klo 12. Sen vetää tv:n Luontoillastakin tuttu kasviasiantuntija Seppo Vuokko.

Retkellä tutustumme myös heinäsirkkoihin Sami Karjalaisen uuden kirjan innoittamina.

Pukeudun keliin sopivaan retkivarustukseen. Jos omistat kasviluupin ja kasvioppaan, ota nekin mukaasi. Tee leuhkat eväät, järjestävä tajoaa Mehu-Kattia ja keksejä.

Lisätietoja Rainer Rajakallio 050-3006041.

Muistutan tässäkin yhteydessä: Etsikää ketoja ja niittyjä -”kauniisti kukkivia paikkoja”- ja ilmoittakaa niistä.

Pian on myöhäistä! Ohjeet tämän blogin muissa jutuissa ja kasviretkellä.

Rainer Rajakallio

Yksi kissankäpälä ei tee alueesta ketoa, eikä harakankello tuoretta niittyä: yhdyskunnat erotetaan useamman kuin vain yhden lajin perusteella. Luokittelua vaikeuttaa vielä se, että useat ketokasvit kasvavat myös tuoreilla niityillä, varsinkin jos niittyä laidunnetaan tai niitetään. Vastaavasti umpeenkasvaville kedoille työntyy tuoreen niityn kasveja. Tiedot perustuvat Juha Pykälän mainioon ”Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä”-kirjaan (Suomen ympäristö 495. Suomen ympäristökeskus 2001), sivun 67 taulukkoon. Käytän vain suomenkielisiä nimiä.

Kedoilla kasvaa

harmaapoimulehti, kissankäpälä, lituruoho, pölkkyruoho, mäkiarho, ahdekaura, kevätkynsimö, lampaannata, sikoangervo, ketopiippo, mäkitervakko, ketolemmikki, huopakeltano, heinäratamo, litteänurmikka, aholeinikki, ahosuolaheinä, ketokäenminttu, viherjäsenruoho, keltamaksaruoho, nuokkukohokki, kangasajuruoho, jänönapila, ketotädyke, mäkivirvilä

Tuoreilla niityillä kukoistaa

laidunpoimulehti, hakamaapoimulehti, piennarpoimulehti, nurmipuntarpää, valkovuokko, nurmitatar, peurankello, harakankello, kalvassara, nurmikaunokki, huopaohdake, koiranheinä, ahomatara, luhtamatara, metsäkurjenpolvi, ojakellukka, särmäkuisma, timotei, niittynurmikka, rätvänä, kevätesikko, niittyhumala, purtojuuri, metsäsapila, nurmitädyke, hiirenvirna

Molempi parempi

Lisäksi sekä tuoreilla niityillä että kedoilla kasvaa mm. mäkitervakko, päivänkakkara, kissankello, ketoneilikka, ahomansikka ja monet muut tutut luonnonkukat. Kuitenkin esimerkiksi ketoneilikka -Vuoden 2009 kukka- suosii kuivempia elinympäristöjä, päivänkakkara kosteampia.

Rainer Rajakallio

Juttu perustuu enemmän tai vähemmän tukevasti tohtori Juha Jantusen erinomaiseen luentoon, joka hän piti 27.5.2009 ”Perinnebiotooppien pelastusohjelman” avaustilaisuudessa.

Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan elinympäristöjä, jotka pienimuotoinen, karjatalouteen perustuva maanviljely ovat synnyttänyt vuosikymmenien, jopa vuosisatojen aikana. Nyt ne ovat häviämässä, koska niitä ei enää laidunneta tai niitetä tai niistä on tehty rehupeltoja, joita jatkuvasti lannoitetaan. Melko nopeasti käytöstä poistetut alueet heinittyvät, ja lopulta metsittyvät. Rehupellot pysyvät avoimina mutta kasvillisuus on köyhää, kaukana perinnebiotooppien kukkaloistosta.

Samalla kun maatalous on keskittynyt yhä suuremmille tiloille, perinnebiotoopeista on tullut yksi Suomen uhanalaisimmissa ympäristötyypeistä. Niiden pelastamisella on todella kiire!

Perinnebiotoopeista niityt ovat runsaskasvuisempia ja rehevämpiä, kedot usein karuja ja matalien kasvien peittämiä. Niillä ei karjatalouteen käytettynä ole kasvanut puita eikä pensaita. Kuitenkin samaan perinnebiotooppien ryhmään luetaan nykyään hyvin harvinaiset metsälaitumet. Niillä kasvaa myös harvahkoa puustoa ja kasvillisuus on muutenkin sekoitus metsää ja niittyä.

Niittyjä ja varsinkin ketoja muistuttavat eräät muutkin ihmisluomukset, kuten tienvarsien reunamille, vanhoille sorakuopille, varasto- ja lentokentille ja vastaaville kuivilla, hiekkaisille paikoille syntyneet kasviyhdyskunnat. Niitä ei siis lasketa varsinaisiksi perinnebiotoopeiksi, mutta ”Pelastusohjelmassa” tieto otetaan ilolla vastaan. Muista, pienistäkin, jo muutaman neliön plänteistä ollaan kiinnostuneita!

Niittyjä, ketoja ja metsälaitumia ja perinnebiotooppien kaltaisia ympäristöjä on luokiteltu kymmeniä. Nyt kuitenkin riittää, kun osaa kiinnittää huomiota ”kauniisti kukkiviin paikkoihin” (Juha Jantusen tiivistelmä). Jos kukkakunnas sijaitsee etelään viettävässä rinteessä, jonka pohja on moreenia tai hiekkaa, se täyttää kiinnostan perinnebiotoopin tunnusmerkit. Jos siinä on vielä pinnan puhkovia matalia kalliopintoja tai kivikoita, a vot!

Paikkaa kannattaa katsastaa hiukan tarkemmin. Jos siinä kukkii kesäkuun puolivälistä lähtien mäkitervakkoa (kuva 1) ei kun tiedot paikasta allekirjoittaneelle. Heinäkuun koittaessa mäkitervakko kuihtuu, Sen jälkeen jahdataan päivänkakkaroita ja kissankelloja, myöhemmin ehkä kelta – ja musta-apilaa. Oikein hienoilla kuivilla kedoilla ei päivänkakkaraa näy, sensijaan esimerkiksi kissankäpälää ja isoja mykerökukkaisia.

Sinulle joita kasvit kiinnostavat oikein tosissaan on kirjoituksessa Ketojen ja tuoreiden niittyjen erottajakasvit lista, kas kummaa, ketojen ja tuoreiden niittyjen erottajakasveista.

Kun hyvältä näyttävä alue on löytynyt, ilmoittakaa siitä emeiliini: rainer.rajakallio@pp.inet.fi, tai jos netti ei ole käytössä 050-3006041.

Rainer Rajakallio

Kuva 1. Mäkitervakko. Älä sekoita sitä puna-ailakkiin. Se on hieman vaalemapi, kosteampien maiden kasvi. Sen lehdet ovat soikeat ja mehevät, mäkitervakolla melkein neulasmaiset.

Toivottavasti edessä on pitkä ja sopivan kuuma kesä. Sen aikana Laatokan-Karjalan luonnonystävät pureutuvat niittyihin ja ketoihin ”Parikkalan ja Rautjärven perinnebiotooppien pelastusohjelma”-hankkeen siivittämänä.

Työ käynnistyy ke. 27.5.2009 klo. 17.30. Silloin Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin tutkija Juha Jantunen tulee opettamaan, kuinka tunnistamme vielä pelastettavissa olevat perinnebiotoopit. Aluksi kokoonnumme Parikkalaan Kägösen kellaritilaan. Luennon jälkeen suuntaamme Koitsanlahden Hovin ympäristöön syventämään saamaamme oppia maastossa. Tilaisuus on avoin kaikille ja kahvitkin juodaa. LKLY:n jäsenien osallistuminen on erityisen tärkeää, koska perinnebiotooppien etsimisen lisäksi koulutus kartuttaa projektin talkootyöpottia (tavoite 260 tuntia), jolla katetaan osa kustannuksista.

Heti kesäkuun alusta suunnataan retkille kulttuurimaisemiin ja etsitään Parikkalan ja Rautjärven alueelta kaikki mahdolliset niityt, kedot ja vanhat laitumet pieniäkään plänttejä ylenkatsomatta. Paikkatiedot ja lyhyt kuvaus toimitetaan allekirjoittaneelle mieluimmin emailina. Alueille tehdään kesän aikana ostopalveluna kattava luontokartoitus ja hoitosuunnitelma.

Hoidettavaksi kelpaavien alueiden maanomistajien kanssa neuvotellaan tulevana talvena - he tietysti lopulta sanelevat, mitä heidän maillaan tehdään vai tehdäänkö mitään. Omistajien lisäksi avainasemassa ovat yhdistykset: uudet EU-säädökset antavat niille mahdollisuuden vuokrata perinnebiotooppeja hoidettavakseen. Työstä saa kohtuullisen korvauksen. Kun hoitorahahakemukset on jätetty pannaan viikatteet ja vesurit heilumaan kesällä 2010 – siellä minne on lupa saatu. Jos hyvää tahtoa riittää, voimme vielä pelastaa melkoisen osan Laatokan-Karjalan hienoimmista luontotyypeistä. Mitä olisikaan tämä seutu ilman kukkivia kunnaita ja niillä lepattavia ja pörrääviä hyönteisiä? Ellemme nyt tartu toimeen, kohta on liian myöhäistä!

Perinnebiotooppikesä huipentuu su.19.7.2009. Silloin saamme vieraaksemme aiemmin Luontoillastakin tutun kasvituntijan, Seppo Vuokon. Klo 12 -17 tutustumme hänen opastuksellaan Koitsanlahden Hovin ympäristön kasviloistoon. Yhdistys tarjoaa pientä purtavaa. Mukaan vain halu oppia, ehkä kasvikirja ja suurennuslasi.

Blogi ja muutakin muistettavaa

Perinnebiotooppien pelastusohjelman etenemistä voi seurata tästä blogista.

Perinnebiotooppeihin liittyy myös valtakunnallinen Luonnonkukkapäivä su 14.6.2009. Silloin jos koskaan kannattaa lähteä etsimään ketoja ja niittyjä. Edellisenä päivänä la. 13.6.2009 järjestetään Simpeleen pääkirjaston alueella ”Suvikuun juhla”, jossa myös luontoväki esittäytyy. Tervetuloa sinnekin. Vaikka internet on niin tätä päivää ja myös LKLY sitä entistä enemmän käyttää mikään ei voita henkilökohtaista kohtaamista. Tuttujen kesken nettiviestintäkin soljuu paremmin. Yhtä kaikki, lähettäkää allekirjoittaneelle emailosoitteenne, niin voimme pitää tiiviimmin yhteyttä. Jäsenkirjeet ovat hankalia ja kalliita, netti nopea ja ilmainen.

Nähdään viimeistään Ketoillassa 27.5.2009 ja pelastetaan perinnebiotoopit!

Rainer Rajakallio, LKLY pj

rainer.rajakallio@pp.inet.fi